4.

Katsaus viimepäiviin.

No nukkumista.

En ole päässyt tunnin kävelyille. Ei vain ole jaksanut.

Mulla on tapana oireilla  masennuskaudella juurikin niin että nukun vain koko ajan koska on niin paha olla. No tämän hetkiset mielialalääkkeet purevat siis osittain, koska nyt on ihan hyvä olla noin henkisellä puolella, mikään ei rehellisesti sanoen keljuta erityisemmin ja pystyn nauttimaan asioista ja nauramaankin asioille. Mutta väsymys vaan painaa päälle. Sitä tulee ihmisenä niin epäonnistunut olo kun joutuu menemään päiväunille että selviää päivästä. Facebookista taas mukava katsoa miten kaverit käy salilla ja lenkkeilemässä ja suorittamassa muita NORMAALEJA aktiviteettejä, käymään vielä töissäkin. Hyvä jos itse jaksan nousta sängystä. Ei ole kivaa. Mä haluan myös päästä tekemään normaaleja asioita.

Tänään kävin tuossa paikallisessa arvauskeskuksessa vähän arvuuttelemassa useampaakin vaivaa. Todettiin sen verran että mielialalääkitys mulla lähtee vaihtoon. Ensin pitäisi ajaa alas tuo nykyinen ja kitkutella sillä hetken aikaa ja sitten syödä rinnakkain ja sitten uutta pienellä annostuksella ennen kun uskaltaa nostaa. Voi tulla mielenkiintoinen kuukausi. Mutta ei se mitän kunhan ihminen saisi vähän virtaa että jaksan tehdä asioita mitä syksyisin on kiva tehdä kun inspiroidun helposti.
Odotan siis mielenkiinnolla mitä tuleman pitää.

Siitä voin taputtaa itseäni olalle että olen nyt joka päivä saanut juotua sen pari litraa vettä, on se työtä vaatinut mutta ei loppujen lopuksi niin paha rasti kuin olisi voinut olla. Vielä 5 syömiskertaan per päivä en ole kaikkina päivinä kyennyt mutta en ole myöskään syönyt ihan hevosen kokosia kerta-annoksia. Vaa'alla en ole käynyt enkä aio vielä hetkeen käydäkkään.

Elättelen varovaisia toiveita jos ensiviikolla ehkä pääsisi salille ?