Tästähän tämä lähtisi.
Blogi on perustettu, se että onko lopullisessa muodossaan en tiedä vielä, sen näyttää aika.
Lähtökohtanihan on se että olen eronnut vuonna 2013, sen jälkeen laihtunut 86 kilosta aina 62 kiloon asti ja nyt vuonna 2015 vaaka näyttää 81kiloa. EI HYVÄ!
Eron jälkeen kilothan lähti aivan väärin. Oli henkisesti niin paha olla että ei vain mennyt ruoka alas, joten lopetin syömisen pitkäksi aikaa, elin nesteillä, vissyllä ja vedellä ja joskus saattoi mennä vähän kiiselliä, kinkkuviipale tai vadelmakarkki. Kyllähän tuollaisesta paino tippuu, ja silloin en edes yrittänyt painonpudostusta vaan pärjätä päivästä toiseen.
Nyt pystyy taas vyötärön ympärimitasta päättelemään että erosta on toivuttu. Kyllä vain. Puolustukseni toki sanon että en usko että kaikki takaisin tullut on läskiä, olen käynyt salilla treenaamassa ja todennut sen että vihaan edelleen cardiota ja lihaksen kasvatus on paljon kivempaa.
Tarkoituksena olisi aloittaa ukkoni Samin kanssa operaatio Ryhtiliike. Me molemmat kärsitään kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja napostellaankin samoja pillereitä. Tämän lisäksi mulla on diagnosoitu masennus vuonna 2003 joka on tänä päivänä tilassa: Keskivaikea masennus lääkityksestäni huolimatta, kyllä syön siis Thyroxinin lisäksi vielä onnipillereitä etä en pillitä joka asialle. Tällä hetkellä koen voivani henkisesti ihan hyvin. Mutta mä olen todella väsynyt, mä en jaksa tehdä mitään, ja siltikin väsyttää ja voisin nukkua koko ajan, ja jos jotain teen niin sen jälkeen täytyy yleensä ottaa vähintään 4h päikkärit, enkä puhu päiväkänneistä...
Nukun mielelläni joka tapauksessa myöhään ja työttömänä kun olen ei päivissäni ole mitään rytmiä eikä järjin paljon sisältöäkään. Työttömyyteni on osa syy jonka tiedostan ruokkivan masennustani. Sekin asia on taas monipiippuinen homma kun haluan sellaisen työn missä varmasti viihdyn, jotta en masentuisi ja muuttuisi täysin toimintakyvyttömäksi. Laitan työhakemuksiani aika harkiten, vaikka niitä pitisi tulittaa tuhatta ja sataa joka paikkaan. Oletettavan reumani takia en voi tehdä perus kaupankassa työtä koska ranteeni ovat heikot ja kipeytyy helposti tai ilman syytä. Tämä aiheuttanee myös välillä hieman haasteita salilla ja joutuu olemaan luova että mitä tekee, jotta liikeet pysyvät puhtaina ja silti tehokkaina. Sotketaan soppaan vielä skolioosi niin saadaan jännitystä elämään.
Melkoisen sairas "nykyajan nuori". Vaikka nuo vaivat ja sairauteni lamauttaa ainakin henkisellä tasolla aika-ajoin, olen silti päättänyt taas yrittää.
Tänne mä aion raportoida että miten mulla menee vai meneekö senkään vertaa. Ennen kaikkea kirjoitan tätä itseni varten ja nyt kun "kaikki on julkista" niin uskon että sekin kannustaa muo entistä enemmän tavoittelemaan terveempää kroppaa ja parempaa oloa. Kielinatsien mieliksi hyvempää oloa.
En lupaa kylläkään kirjoittaa oikein, aion typottaa varmasti oikein huolella.
Mutta hienoa jos olet eksynyt tänne lukemaan, toivottavasti leuka ei tipu näppäimistölle haukotellessa. Saa antaa hei vinkkejä, neuvoja ja niksejä, RAKENTAVAA kritiikkiä ja piristäviä kannustuksia.
Seuraavan kerran ajattelin palata asiaan mittojen kanssa ja koittaa ottaa kuvamateriaalia siitä miltä kroppa näyttää nyt.
Katsotaan mitä tuleee. Kellokin on jo kuusi aamulla ja kroppa tarvitsee unta toimiakseen niin taidan päästää itseni levolle hetkeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti